Lääkekorvausten alkuomavastuusta luovuttava

Aloitteen päiväys
1.1.2024
Aloitteen muoto
Ehdotus lainvalmisteluun ryhtymisestä
Aloitteen sisältö
Me allekirjoittaneet ehdotamme, että eduskunta edellyttää valtioneuvostoa ryhtymään lainvalmisteluun lääkekorvausten alkuomavastuusta luopumiseksi. Ehdotamme, että sairausvakuutuslain luvun 5 pykälä 3 a poistetaan.
Perustelut

TIIVISTELMÄ

Lääkekorvausten alkuomavastuu on ristiriidassa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, Suomea sitovan Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja Suomen perustuslain kanssa. Jokaisen oikeus lääkinnälliseen apuun, turvaan sairauden aikana sekä tehokkaaseen sosiaaliturvaan eivät toteudu. Näin rikotaan jokaisen oikeutta yhdenvertaiseen asemaan ja ihmisarvoiseen elämään. Toimeentulotuen virheelliset päätökset, sosiaaliturvan alikäyttö sekä lääkkeiden korvaus- ja saatavuusvaikeudet syventävät inhimillistä hätää ja kasvattavat kuluja. Alkuomavastuun vuoksi lääkitystä ei haeta lainkaan, josta seuraa kroonisia terveysongelmia, toimintakyvyn laskua ja palvelutarpeen kasvua. Vaikka alkuomavastuulla on pyritty hillitsemään kustannusten kasvua, tehoton sosiaaliturva lisää kuluja.

PERUSTELUT

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (1) 25. artiklan 1. mukaan ”Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.” Julistus hyväksyttiin jäsenmaiden toimesta 10.12.1948. Julistus ei ole oikeudellisesti velvoittava, mutta on ollut perusteena kaikille myöhemmin solmituille kansainvälisille ihmisoikeussopimuksille.

Tällainen, Suomea sitova ihmisoikeussopimus on Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja (2), joka on tullut Suomen osalta kansainvälisesti voimaan 1.8.2003. I OSA asettaa tavoitteet. I OSA 13 § mukaan ”Jokaisella, jolla ei ole riittäviä tuloja tai varoja, on oikeus sosiaaliavustukseen ja lääkinnälliseen apuun.” II OSA 12 § mukaan sosiaaliturvajärjestelmää on ylläpidettävä ja pyrittävä asteittain nostamaan. II 13 § 1. varmistaa, että “jokaiselle, jolla ei ole riittäviä tuloja tai varoja ja joka ei pysty hankkimaan tällaisia tuloja tai varoja joko omin avuin tai muista lähteistä, etenkin sosiaaliturvajärjestelmän tarjoamista etuuksista, annetaan riittävää apua ja sairastapauksissa kyseisen tilan vaatimaa hoitoa”. Molemmat pykälät sitouttavat varmistamaan oikeuden käyttää sosiaaliturvaa tehokkaalla tavalla.

Suomen perustuslain (3) 2 luku 6 § turvaa yhdenvertaisen aseman mm. iästä, terveydentilasta, vammaisuudesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä riippumatta. Perustuslain 2 luvun 19 § mukaan ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.”

Oikeutta lääkinnälliseen apuun turvattiin 4.7.1963 annetussa sairasvakuutuslaissa (4). Kansalaisaloitteen vireillepanohetkellä lain ajantasainen versio (5) on päivätty 21.12.2004. Sairasvakuutuslain 1 luku 1 § turvaa vakuutetuille oikeuden ”korvaukseen tarpeellisista sairauden hoidon aiheuttamista kustannuksista ja lyhytaikaisen työkyvyttömyyden sekä raskauden ja lapsen hoidon aiheuttamasta ansionmenetyksestä”. Lain 1 luku 2 § mukaan vakuutettu on henkilö, joka työskentelee, toimii yrittäjänä tai asuu Suomessa asumisperusteista sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain mukaisesti tai häntä mainitun lain nojalla pidetään Suomessa asuvan henkilön asemassa. Lain perusteella Kansaneläkelaitos Kela korvaa tarpeellisia, sairauden hoitoon tarkoitettuja kuluja 5 luku 1 § mukaan lääkkeistä ja 5 luku 2 § mukaan kliinisistä ravintovalmisteista ja perusvoiteista.

LÄÄKEKORVAUSTEN HISTORIAA

Kansaneläkelaitoksen julkaisu ”Elämässä” valottaa lääkekorvausten historiaa (6). Alkuvaiheessa lääkkeiden hinnasta korvattiin puolet pienen omavastuuosuuden jälkeen, mutta vaikeiden ja pitkäaikaisten sairauksien lääkkeet korvattiin kokonaan. Vuonna 1986 otettiin käyttöön lääkkeiden vuosiomavastuu eli lääkekatto. Sen ylittävät lääkekustannukset Kela korvaa lähes kokonaan loppuvuoden ajan. 1990-luvulla tehtiin useita muutoksia, jotka leikkasivat asiakkaiden saamia lääkekorvauksia. Vuonna 2003 voimaan tullut lääkevaihto velvoitti apteekkeja tarjoamaan asiakkaille edullisinta samaa lääkeainetta sisältävää rinnakkaisvalmistetta. Tämä laski monien pitkäaikaissairauksien hoitoon käytettyjen lääkkeiden hintaa huomattavasti. Toisaalta lääketieteen kehitys on tuonut markkinoille uusia ja hyvin kalliita lääkkeitä, joille Kela ei ole myöntänyt korvattavuutta.

Valtion lääkekorvausmenot ovat 2000-luvun aikana lähes kaksinkertaistuneet. Lääkekustannusten kasvulle on useita syitä, muun muassa diagnostiikan edistyminen, väestön ikääntyminen ja uusien, kalliiden lääkkeiden tulo markkinoille. Vuosien varrella yhteiskunnan kustannusten kasvua on pyritty hillitsemään monin eri keinoin. Yksi keinoista on vuonna 2016 käyttöön otettu vuosittainen alkuomavastuu.

ALKUOMAVASTUU

Sairasvakuutuslakiin lisätyn 5 luku 3 a § mukaan ”Vakuutetulla on oikeus saada korvausta lääkekustannuksista sen jälkeen, kun vakuutetun tämän luvun mukaan korvaukseen oikeuttavien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden korvauksen perusteena olevat kustannukset ylittävät 50 euroa saman kalenterivuoden aikana”. ”Alkuomavastuuta sovelletaan seuraavan kalenterivuoden alusta, kun vakuutettu on täyttänyt 18 vuotta.” Alkuomavastuu kerryttää vuosiomavastuuta, joka vuonna 2023 on 592,16 euroa. Vuosiomavastuun ylittyessä jokainen korvattava valmiste maksaa loppuvuoden ajan vain 2,50 euron omavastuun verran (7).

Kaikkein köyhimmille lääkkeiden alkuomavastuu voidaan korvata osana toimeentulotukea. Tämä kuitenkin edellyttää toimeentulotuen hakemista ja saamista. Kansaneläkelaitoksen tutkijoiden mukaan ”Sosiaaliturvan alikäyttö on merkittävä ongelma erityisesti yhteiskunnan heikossa asemassa olevien hyvinvoinnille”. ”Mitä tehokkaammin järjestelmä toimii, sitä vähemmän alikäyttöä siinä esiintyy.” Sosiaaliturvan alikäyttö tarkoittaa, ettei henkilö syystä tai toisesta saa tarvitsemiaan etuuksia, joihin hänellä olisi oikeus, ja jotka ovat hänelle merkittävin tai ainoa tulonlähde. Erityisesti alikäyttöä esiintyy toimeentulotuessa, joka on viimesijainen etuus (8). Kelan mukaan toimeentulotukea jää varovaisten arvioiden mukaan hakematta vuosittain 30–100 miljoonan, rohkeimpien arvioiden mukaan jopa 300 miljoonan euron edestä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sosiaalipolitiikan tutkimusyksikön johtajan mukaan ”toimeentulotuen hakematta jättäminen tulee yhteiskunnalle jopa kalliimmaksi kuin se, että kaikki siihen oikeutetut tukea myös saisivat”(9). Lisäksi toimeentulotukipäätöksissä on ollut jatkuvasti virheitä; vain noin 80 % päätöksistä on ollut oikein. Asiakkaat eivät vaadi sellaisten virheiden oikaisua, joita he eivät ymmärrä virheiksi: jo hakemuksen tekeminen ja ratkaisun ymmärtäminen voi olla erittäin vaikeaa (10). Lääkkeiden omavastuu rikkoo näin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisoikeuksia ja syventää heidän hätäänsä.

Alkuomavastuun maksu ajoittuu alkuvuoteen, jolloin erääntyy useita muitakin vuosittaisia maksuja. Vuodenvaihteessa erilaiset terveydenhuollon maksukatot nollautuvat. Tällöin alkuomavastuiden maksaminen kuormittaa pienituloisia. Kelan mukaan lääkekustannukset voivat olla pienituloisille suuri taloudellinen rasite ja pienikin omavastuu voi muodostua esteeksi lääkkeen käytölle (11). Henkilö voi joutua säästämään kesästä asti saadakseen seuraavan vuoden alun lääkkeet maksettua. Eläkkeensaajien puheenjohtajan mukaan (12) varsinkin pienituloiset eläkeläiset jättävät ostamatta osan lääkkeistään, ja joutuvat tinkimään ruoasta selvitäkseen alkuomavastuusta. Kolmasosa työttömistä ja pitkäaikaissairaista jättää ainakin joskus hankkimatta lääkkeitä kustannussyistä. Lääkkeistä tinkivät eniten ne, joilla on pienimmät tulot ja huonoin terveydentila. Ruoasta tinkiminen, lainaaminen, luotolla eläminen ja diakonia-avustuksiin turvautuminen ovat tulleet esiin suomalaisissa tutkimuksissa keinoina selviytyä lääkekustannuksista. Kansainvälisesti verrattuna lääkkeistä tinkiminen kustannussyistä näyttää Suomessa olevan selvästi yleisempää kuin muissa kattavan sosiaaliturvan maissa (13: Aaltonen et al. Kenellä ei ole varaa lääkkeisiin? Kela, Teemakirja 9, 2013: 232-247).

Lääkkeiden muuttuvat korvaukset, pahentuneet saatavuusongelmat ja rajoitetut korvausajat vaikeuttavat alkuomavastuun aiheuttamaa hätää. Jo valmiiksi riittämättömät rahat käytetään alkuomavastuuseen, jonka jälkeen on mahdotonta ostaa korvauksen piiristä poistettua lääkettä. Saatavuusongelmat, joiden vuoksi mm. Euroopan unionin apteekkijärjestö PGEU on vaatinut kiireellisiä toimia (14), estävät lääkkeen oston sen vielä ollessa korvauksen piirissä. Kela korvaa lääkettä enintään kolmen kuukauden ajalta (15), joten sitä on ostettava kolmen kuukauden erissä. Tällöin korvattavuus on voinut poistua, eikä lääkkeeseen ole enää varaa.

Tarpeellisten, sairauden hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden jättäminen väliin syventää ja kroonistaa terveysongelmia. Seurauksena inhimillinen hätä lisääntyy, toimintakyky mukaan lukien opiskelu- sekä työkyky heikkenee ja palveluntarve pitkittyy sekä kasvaa. Henkilön kärsiessä läheisille koituu vastaavia seurauksia. Kaikesta tästä aiheutuu kuluja, jotka voisi välttää tehokkaasti toimivalla sosiaaliturvalla. Esimerkiksi diabeteksen hoito maksaa potilaskohtaisesti vuodessa 500 euroa, mutta nousee yli 10 000 euroon oheistautien kanssa (16). Itsemurha on tragedia, jonka tärkein yksittäinen taustatekijä on masennustila (17). Yhden aikuisen itsemurhan yhteiskunnallinen kustannus on keskimäärin noin 2 miljoonaa euroa (18). Joka toisen kuolonkolarin takana on hoitamaton sairaus (19). Liikennekuolema maksaa yhteiskunnalle noin 2,77 miljoonaa euroa, vakava loukkaantuminen noin 790 000 euroa ja lievä loukkaantuminen noin 34 000 euroa (20).

Lääkekorvausten alkuomavastuu rikkoo lain ja ihmisoikeuksien mukaista oikeutta yhdenvertaiseen asemaan ja ihmisarvoiseen elämään. Se on heikentänyt sosiaaliturvan tehokkuutta, jonka ylläpitoon ja parantamiseen Suomi on sitoutunut. Tehottomasta sosiaaliturvasta aiheutuu lisää kärsimystä sekä kuluja.

Sairausvakuutuslain luvun 5 pykälä 3 a on poistettava, sillä se vaikeuttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten tarpeellisen lääkehoidon toteutumista.

Alkuomavastuu on poistettava kokonaan.

VASTUUHENKILÖT

Riitta Tynjä
riitta.tynja@pp.inet.fi
+358400164689

Petra Packalén
petra.packalen@tiedonantaja.fi
+358505818482

Liisa Taskinen
liisa.taskinen@fimnet.fi
+358405300019

Tarja Västilä
tarja.vastila@gmail.com

Mihail Seppälä
miska.seppala@gmail.com

Hannele Kivistö
hannele.kivisto@gmail.com

Mervi Grönfors
gronfors.mervi@gmail.com

Rosa Warski
rosa.warski@gmail.com

Riikka Kaikkonen
riikkis@msn.com